Hintertuxin nimi on vilahdellut suomalaisten mutkamäkisukupolvien puheissa vuosikymmeniä. Sen maine on peräisin jäätiköstä, jolla alppijoukkueet harjoittelivat ja harjoittelevat edelleen ennen ja jälkeen varsinaisen kilpailukauden.

Alun perin Hintertux oli pieni ja mitätön kylä laakson päässä muutamine taloineen. Hissien rakentamisen jälkeen kylä kasvoi ja nykyisin meno on kansainvälistä ja vauhdikasta. Uinuvasta alppikylästä on kasvanut vuosien varrella muidenkin kuin kilpalaskijoiden leikkikenttä.

Zillertalin laakso jakautuu Mayrhofenin jälkeen Gerlosin laaksoon ja Tuxertaliin, jonka perällä Hintertux sijaitsee. Paikalliset käyttävät laaksosta lyhyesti lyhennettä Tux.

Hintertuxin parhaita puutereita

Mainos, sisältö jatkuu alla

Mainos, sisältö jatkuu alla

Talvella Zillertal ja Gerlos ovat mitä mainiointa ja perinteisintä hiihtoaluetta, mutta Hintertuxin jylhyys ja lumivarmuus vetävät puoleensa, etenkin aurinkoisella säällä.

Lasku ylhäältä alas kylään on myös ehdoton elämys, sillä lähes 1 800 korkeuserometriä tuntuu kokeneellakin laskijalla. Hyvällä lumella, pienellä kipuamisella ja lopun loivilla luikutuksilla korkeuseroksi voi saada jopa 2 100 metriä.

Tuxin avarissa rinteissä riittää tilaa

Jäätikkö ja korkeus sääntelevät rajat

Hintertuxin ehdoton etu on nopea siirtyminen parkkipaikalta hisseille ja ylös hen- keäsalpaaviin maisemiin. Bussi- ja hissisysteemit toimivat hienosti laaksossa, mutta omalla autollakin liikkuminen on helppoa ja vaivatonta. Korkean sijainnin takia ensim- mäisinä päivinä on järkevää liikkua rauhallisesti ja keskittyä maisemien ihailuun. Meren tasolta lähdettäessä alppitaudin aliarviointi on tyhmää, maltti on siis valttia.

Jäätiköllä laskeminen on tavalliselle harrastajalle turvallista. Rinteet ovat hyvin hoi-detut ja baanaa riittää niin pituus- kuin leveyssuunnassakin. Aamuisin voi piirtää omat jälkensä rinteeseen ja useimmiten pääsee laskemaan kunnon pakkaslumella lukuun ottamatta kesäpäivien ilta- päivämössöä.

Hintertuxin jäätikköä

Rinteiden ulkopuolelle ei asiaa ilman opasta

Rinteiden ulkopuolelle ei ole jäätiköllä asiaa ilman asiantuntevaa opasta ja silloinkin pitää olla varpaat monon kärjessä kiinni, eli laskea kuin hiipisi varpaillaan alas mäkeä. Jäätikön vaarat koki traagisesti alppihiihdon huippunimeksi matkalla ollut Sara Mustonen syyskuussa vuonna 1979 Hintertuxissa.

Huippulahjakkaan nuoren vapaalasku rinteiden ulkopuolella päätyi railoon kohtalokkain seurauksin ja silloin 16-vuotiaan ura ja elämä pysähtyivät ja sitä myöten perheen moni muu asia. Suomi menetti kenties tulevan olympiavoittajan, mutta ennen kaikkea vanhemmat ja kaverit niin Rovaniemellä kuin maajoukkueessa menettivät lahjakkaan ja pidetyn nuoren.

Rinnekruisailua

Urbaanikeskus

Alkuaikojen perähikiän meiningistä ei kylässä ole enää mitään tietoa. Hintertuxin muutama majoituspaikka on kasvanut hotelliryppäiksi ja baareiksi, joissa after ski itävaltalaistyyliin on normaali tapa päättää päivän laskut. Hiihdon jälkeisessä elämässä ei ole mitään moitittavaa ja se on hillitympää kuin laaksoa takaisin päin palattaessa, mutta jotenkin kaihoisaksi vetää mielen entisiä aikoja miettien, jolloin katukuvassa näkyivät vielä harmaapartasuiset kylän miehet alppihatuissaan.

Paikallista after-ski -tunnelmaa

Hissit ovat alhaalta lähdettäessä viimeistä huutoa ja esimerkiksi suksenhuoltolaitteet ja välineiden säilytys on hoidettu urbaanin ihmisen toiveita ajatellen. Nousu 3 250 metrin korkeuteen tapahtuu tietenkin tuulelta suojassa gondoleilla ja hissit ovat strategisissa paikoissa parhaita, mitä rahalla saa. Vuorten suojassa kulkevat tuoli- ja ankkurihissit ovat sitten jäätikön olosuhteisiin omiaan levittämään laskijat ympäri jäätikkökenttiä.

Ei perhekohde

Perheiden lomapaikaksi kannattaa suunnitella jokin muu kohde, ainakin talvella. Kylä, rinteet, korkeus ja monipuolisten temppupaikkojen rajallisuus rajaavat kävijäkuntaa nuoremmasta päästä. Ihanteellisinta ainakin talvisaikaan lienee asua Tuxin alakylissä ja Zillertalin alueella, jolloin Hintertux on mahdollisuus. Kevään edetessa lumi loppuu laaksossa ja silloin jäätikkö on parhaimmillaan. Myös syksyn hiihtokauden aloitukseen jäätikkö on erinomainen ruskan värien loistaessa alhaalla laaksossa. Rinteet ovat haastavuudeltaan urheilullisia ja jäätiköksi yllättävänkin viettäviä. Päivä jos toinenkin kuluu helposti upeissa maisemissa vauhdista nautiskellen ja tuulisella säällä voi hakea suojaisempia laskuja käyttäen hyväksi huippujen tuomaa suojaa. Alku- ja loppukaudesta kilpajoukkueet saattavat vallata rinnetilaa, mutta toisaalta lääniä on melkoisesti.

Laakson offareilla

Kesälläkin voi paukuttaa pakkaslunta

Korkeuden ansiosta puuteria saattaa päästä laskemaan vaikka juhannuksena, sillä säätila voi vaihdella melkoisesti. Mukavia ja turvallisia siivuja löytyy rinteiden ulkopuo- lelta jäätikkö pois lukien. Kleine Kasererin kyljistä voi pienellä vaivannäöllä saada mukavia pätkiä, mutta oppaan avulla löytyvät takuulla turvallisimmat ja makeimmat laskut.

Talvikuukausina kannattaa kokeilla alempana sijaitsevia alueita, sillä niiden tarjonta on monipuolista ja antaa vaihtelua. Eggalmin ala-asema on ruuhkaton ja tarjoaa mahdollisuuden päästä Mayrhofenin hissiverkostoon ja Penkenille. Eggalmin laskut ovat melko vaativia ja Penken on ruuhkaisampi, mutta jokaiselle löytyy laskettavaa. Zillertalin laakso on kokonaisuudessaan valtava sisältäen lähes 700 rinnekilometriä, joten Hintertux on vain alueen jäävuoren huippu. Ja sitä se nimenomaan on. Muista laskea päivän päätteeksi Schwarze Pfanne, eli musta lasku alas kylään!

Spannagelhaus on yksi Hintertuxin parhaista rinneravintoloista

Germaanipesä

Niille, jotka haluavat suksille kesälläkin, on Hintertux erinomainen valinta. Asua kan- nattaa alempana, jolloin pääsee nauttimaan kesän lämmöstä, sillä esimerkiksi Mayrhofenista ajaa jäätikön ala-asemalle alle puolessa tunnissa. Toki jäätiköllä on lumiparkki temppuiluun, joten kikkoja voi treenata ympärivuotisesti lumella.

Tiroli on germaanista aluetta ja voit kuulla saksaa suurin piirtein joka puolella. Ihmiset ovat tulleet Hintertuxiin laskemaan ja viihtymään, joten meininkiä on mukava katsella. Missään nimessä vauhti ei yllä Saalbachin tai St.Antonin tasolle, joten ikärakenne on kokeneemman kaartin puolella. Ehkäpä tietty arvokkuus menneistä ajoista on säilynyt, vaikka miljöö on muuttunut, ja saksan jääkiekkoliigan pelipaitoja vilahtelee siellä sun täällä germaanien vilistäessä hiihdon jälkeisen elämän pariin kohti virvoittavia juomia, joista kannattaa maistaa Zillertalin panimon omaa tuotetta.

After-juomista löytyy myös oman laakson tuotteita

Väittäisin kuitenkin, että hiihdosta puhutaan vähemmän kuin esimerkiksi Tahkon tis- killä, ja suu on enemmän vaahdossa muusta kuin puuteripäivän tarinoista.

Rinneravintoloista oma suosikkini on Spannagelhaus 2,5 kilometrin korkeudessa, mutta monet vannovat Tuxer Fernerhausin nimeen huikeiden maisemien ja suuren terassin ansiosta. Uusi hochleger on vielä testaamatta, joten koluttavaa riittää vielä myös ravinnon saralla.

Hintertux lyhyesti:

– Avoinna 365 päivää vuodessa
– Kyläkorkeus 1 500m
– Ylin asema 3 250m
– Hissejä 22
– Rinnekilometrejä 72
– Päivälippu jäätikölle 45 €, 6 päivän lippu 215 € (koko Zillertal)

Teksti ja kuvat: Jyrki Lehto
Skimbaaja 6/12

Hintertuxin esittely Lumipallossa:
> ZILLERTAL – JÄTTILÄINEN TIROLIN SYDÄMESSÄ