Leijalautailija valjastaa leijan avulla voiman tuulesta liikkuakseen laudalla jään, lumen tai veden pinnalla. Lajin suosio kasvaa jatkuvasti ja myös suomessa siitä on tulossa trendilaji. Leijan avulla laudalla pääsee hyppimään useiden metrien korkeuksiin ja tekemään pitkiäkin retkiä pitkin rantaviivaa tai saaristoja.

Leijalautailuyritys Juju Kiteboardingin toiminnanjohtajan ja Suomen purjelautaliiton Kite-jaoksessa aktiivisesti toimivan Juuso Tilaeuksen mukaan leijalautailun harrastajia on suomessa nyt tuhatkunta, mutta määrä kasvaa jatkuvasti.

-Kurssit keräävät joka vuosi yhä enemmän osallistujia. Leijalautailua sanotaan jopa yhdeksi maailman nopeimmin kasvavista urheilulajeista, mikä varmasti pitääkin paikkansa.

-Leijalautailu oli jo ehdolla olympialajiksi Rion kesäolympialaisiin 2016, mutta se hävisi kuitenkin vielä purjelautailulle.

Leijalautailua intohimoisesti harrastava Antti Kauhanen aloitti lajin kolme vuotta sitten kuultuaan siitä työkaverilta.

-Olin harrastanut lumilautailua jo useita vuosia ja ideana leijalautailu oli wau. Ostin työkaverin vanhan leijan, lähdin kurssille ja jäin koukkuun heti ensimmäisellä kokeilukerralla.

Turvalliseksi kehittynyt laji sopii kaikille

Tilaeus keroo, että leijalautailu kehittyi 90-luvun lopulla Mauilla, Havaijin saarella, jossa surffaajat valjastivat leijan saadakseen aaltoja nopeammin kiinni. Suomeen laji rantautui 2000-luvun alussa ja on kasvattanut nopeasti suosiotaan välineiden kehittyessä entistä monipuolisemmiksi ja turvallisemmiksi. Suomessa laji on ympärivuotinen.

-Viimeisen viiden vuoden aikana välineet ovat kehittyneet niin paljon, että nyt jokaisen on mahdollista aloittaa harrastus. Aiemmin laji oli extremempää ja onnettomuuksiakin sattui enemmän.

-Olen opettanut 8-70 vuotiaita ja jokainen on oppinut omatoimiseksi lautailijaksi. Talvella riittää useimmiten yksi päivä, mutta kesällä vaaditaan keskimäärin 2-3 päivää.

Aluksi kurssille

Paras tapa aloittaa leijalautailu on käydä kurssi, jossa opetellaan lajin perusteet sekä turvallisuuskäytännöt. Kurssi antaa pohjan lajin itsenäiselle ja turvalliselle harrastamiselle. Esimerkiksi Juju järjestää alkeiskursseja kysynnän mukaan lähes ympäri vuoden. Alkeiskurssi maksaa 180 euroa ja sisältää opetuksen lisäksi kaikki tarvittavat välineet.

-Kurssin päätteeksi saa myös sertifiointitodistuksen ja jäsenkortin, jota näyttämällä voi  missä tahansa maailmankolkassa vuokrata välineet ja mennä luvallisesti vesille.

Laskutausta auttaa alussa

Leijalautailu perustuu leijan ja laudan hallintaan. Tilaeuksen mukaan leijalautailu on 80-prosenttisesti leijan hallintaa, mutta koska kyseessä on lautailuharrastus, on lumilautailutaustasta alussa apua.

-Melkein jokainen kursseille tullut on aiemmin laskenut laudalla tai suksilla, mutta tietenkään laskukokemus ei ole välttämättömyys.

Myös Kauhaselle vahvasta lumilautailutaustasta on leijalautailu harrastuksessa ollut hyötyä.

-Se helpottaa, ettei tarvitse opetella uutta elementtiä, vaan lautakontrolli on jo hallussa.

Välineet on hankittava, mutta tuulesta ei tarvitse maksaa

Jujun kursseilla opetetaan aina uusilla välineillä ja kurssin lopuksi oppilaan on mahdollista hankkia opetuskäytössä olleet välineet omaksi.

-Kurssin jälkeen suurin osa oppilaista on useimmiten niin fiiliksissä lajista, että haluaa hankkia omat kamat. Alussa pääsee pitkälle yhdellä leijalla ja 1000-1700 eurolla saa jo tosi hyvät välineet.

Kauhasella varusteisiin on kolmen vuodena aikana palanut rahaa kokonaisuudessaan 5000-6000 euroa.

-Rahaa harrastukseen saa kulumaan ihan liikaa. Minulla on iso leija, kolme pienempää leijaa, pari märkäpukua ja yksi kuivapuku.

-Tuulesta ei kuitenkaan tarvitse maksaa ja alkusatsauksen jälkeen kustannuksia aiheuttaa lähinnä matkustus.

Varusteita ei myöskään aina tarvitse ostaa uutena, eikä oma auto ole välttämättömyys. Leijalautailu on yhteisöllinen harrastus ja sisäisillä foorumeilla käydään keskustelua esimerkiksi kimppakydeistä ja myytävistä varusteista.

-Harvoin tulee lähdettyä reissuihin yksin ja bensakustannukset ym. voi jakaa. Biitseillä olen myös tutustunut paljon paremmin ihmisiin kuin esimerkiksi yhdelläkään laskureissulla.

Elämäntapalaji

Kuten laskeminen, myös leijalautailu on usein elämäntapalaji. Leijalautailu on myös hyvin monipuolinen harrastus, joka jakautuu vielä useisiin alatyyleihin kuten freestyleen, jossa pääosassa ovat erilaiset hypyt, sekä speed racingiin, jossa tarkoituksena on ajaa laudalla mahdollisimman kovaa. Myös tavallinen harrastaja voi mieltymystensä mukaan hyppiä ja temppuilla tai ajella merellä pitkiäkin matkoja ja retkeillä.

Kauhasta lajissa kiehtoo erityisesti jatkuva kehitys.

-Parin vuoden aktviisen harrastuksen jälkeen ei ole ongelma hypätä laudalla yli viiden metrin korkuuteen.

Sekä Kauhanen että Tilaeus pitävät yhtenä lajin parhaana puolena vapauden tunnetta. Kauhanen tiivistää tunteen vielä laskijalle sopivaan vertauskuvaan.
-Hyvää kitepäivä merellä on kuin hyvä puuteripäivä Alpeilla. Fiilis on uskomaton.

Teksti: Veera Argillander
Kuvat: Sanna Rousi