Laskettelijalle Espanja ei ole pelkkää aurinkorantaa ja kaupunkilomaa. Maan vahvuuksiin kuuluu myös yllättävän kilpailukykyinen rinnetarjonta.

Pakkaamme Malagan koneeseen suksipussin ja kolmen sukupolven verran perhettä ja käymme ottamassa selvyyttä Sierra Nevadan seudusta.

Malaga – Aurinkorannikon aloituspisteessä

Saamme kunnian kuljettaa lennon ainutta suksipussia. Golfbageja Malagan keskustan laidalla sijaitsevalle kentälle laskeutuu vähintään kymmenkertainen määrä. Suoraviivaisimmin Andalusian talviauringon tavoittaa vastaavalla Finnairin tai Norwegianin reittilennolla Helsingistä. Lentoaikaa tulee toista tuntia enemmän kuin Alpeille.

Vuokraamo näkee parhaaksi mahduttaa suurella laukkumäärällä varustautuneen 5-henkisen joukkomme 7-hengen tila-autoon. Kärryn sisätilat täytetään lattiasta kattoon, ja pääsemme testaamaan kotoa tuodun navigaattorin hyödyllisyyttä 15-minuuttisella ajelulla Malagan keskustassa sijaitsevalle hotellille.

Guadalmedina-jokiränni halkaisee Malagan pohjois-eteläsuunnassa kahtia. Itäpuolelle jäävä vanhan kaupungin kävelykatujen alue on viehättävä. Vähän väliä vastaan tulee houkuttelevuudessaan pysähtymään kutsuvia pieniä puoteja, eläväisiä kahviloita ja persoonallisia tapas-baareja. Hinnat tuntuvat monessa paikassa hävettävän halvoilta. Meriteemaisen kahvilan pöytään tuodaan kolmella eurolla jäillä ja viidellä pienellä olutpullolla täytetty metallisanko. Tässä olisi helppo istua kauemminkin sadetta pitelemässä.

Sokkeloisilta pikkukujilta tupsahdamme hieman yllättäen megalomaanisen kokoisen ja kauniin Catedral de Malaga -tuomiokirkon eteen. Pujahdamme ihailemaan sisätiloja pyhäpäivän kirkonmenojen ollessa käynnissä. Muina aikoina sisäänpääsyyn vaadittaisiin 5 euron arvoinen museokierroksenkin sisältävä lippu.

Kulttuuritarjontaa Malagassa riittää, vaikka härkätaisteluja ei läheisellä areenalla tänään käydäkään. Käymme tutustumassa kahdesta Picasso-nähtävyydestä nopeammin kierrettävään, Maestron synnyinkotiin. Kolmikerroksinen talo on museoitu, ja taulujen lisäksi perehdyttävää riittäisi täälläkin enemmän kuin kolmivuotiaallamme kärsivällisyyttä.

Käymme muutaman bussipysäkin päässä Pedregalejossa katsomassa autiota hiekkarantaa. Oikeastaan alueelle vetää rantakadulta löytyvät paikallisten suosimat kalaravintolat. Puolenkymmentä yrittäjää toimii vierekkäin rantakadulla samalla konseptilla: kalat hiillostetaan tuoreeltaan pienissä puuveneistä tehdyissä grillikojuissa ja tarjoillaan ilman ylimääräistä hienostelua.

Uusi päivä tuo lisää nähtävyyksiä ja pilvettömän taivaan. Ajamme keskustasta toista sataa metriä kohoavan kukkulan huipulle ihailemaan Alcazaban linnoitusta ja varsinkin muureilta avautuvaa merellistä kaupunkimaisemaa. Kaivan kameran tallentaakseni näkymän. Hetken mykkää kuvausvälinettä ihmetteltyäni totean edellispäivän saderyöpyn tuhonneen laitteen. Kurvaamme takaiskun vuoksi ensin keskustan jättimäisen tavaratalon elektroniikkaosastolle ja vasta sieltä Sierra Nevadaa kohti.

Sierra Nevada – Helmeilevälle hiihtovuorelle

Ajamme Malagasta vajaat pari tuntia moottoritietä Granadaan, josta Sierra Nevadaan kiemurrellaan serpentiinitietä yli kilometrin verran korkeammalle. Alhaalla paistaa aurinko, joten emme hanki lumiketjuja. Puolessa välissä nousua tie muuttuu talviseksi, ja alamme kaipaamaan lumikelillä pakolliseksi myöhemmin kuultuja ketjuja. Hyväkuntoinen tie ja lumipäällysteeseen tottunut suomalainen ajotapa kuljettaa suditellenkin ylös ja Sierra Nevadan hiihtokylän alla odottavaan parkkihalliin. Jättimäisestä parkkiluolasta on sisäänkäynti suoraan suureen ja kodikasta mutta 90-lukulaista vuoristotyyliä edustavaan huoneistohotelliimme.

Lumisade hellittää. Huomaamme hotellin ja koko kylän rakennetun maisemien kannalta otolliselle paikalle. Teemme kyläkierroksen. Kukaan ei keksi negatiivista sanottavaa näkemästään. Rinteeseen rakennettu hiihtokylä on rakennustyyliltään enemmän persoonallinen kuin kaunis. Viihtyisässä ja lomailijalle helpoksi rakennetussa keskuksessa on piirteitä niin ranskalaisista kuin pohjois-amerikkailaisistakin hiihtokeskuksista. Kylän muutamat ruokakaupat vastaavat kooltaan pienintä kotimaista kategoriaa. Erikoisuuksia kaipaavan huoneistokulinaristin kannattaa poimia eväät kyytiin jo laaksosta, ja tehdä hiihtokeskuksen kaupoista vain täydennyshankinnat.

Pääsemme vihdoin käsiksi matkan päätarkoitukseen. Siirrymme hotellista 100 metrin päässä rullaavalle kabiinihissille, joka nostaa tehokkaasti Borreguiles-väliasemalle. Ikä- ja intressiskaalaltaan laaja hiihtoseurueemme löytää välitasanteelta jokainen mielekästä puuhaa itselleen, vaikka lunta tiputtaakin niin ettei näkyvyyttä riitä montaakaan metriä. Kaikki käytössä olevat maastohiihtoladut lähtevät täältä, samoin kuin mattohissilliset lasten rinteet ja nopeilla tuolisisseillä varustetut siniset rinteet. Väliasemakompleksissa on myös jokaiseen ruokailumakuun kelpaava alueen suurin rinneravintola.

Huipulta voisi kuulemma nähdä Välimerelle ja jopa vastarannan Marokkoon, mutta tällä kertaa asia jää selvittämättä. Tuulen vuoksi huipulle vievät hissit eivät ole avoinna. Saharan läheisyys tulee ilmi siinäkin, että etelätuuli saattaa pölläyttää rinteisiin aavikon kellertävää hiekkatomua.

Onneksi näkyvyys paranee seuraavina päivinä ainakin ajoittain, ja pääsemme laskemaan myös vauhdikkaampia pätkiä. Voimme todeta rinneprofiilit jokaisen suupieliä kohottaviksi. Valitettavasti tänään tuuli pitää ylimmät hissit suljettuna. Laskettavaa korkeuseroa jää miehekkään mittaisella vuorella silti noin kilometrin verran, eli vähintäänkin riittävästi.

Näissä maisemissa Janne Leskinen puristi vuoden 1996 MM-kilpailuissa suomalaisittain historiallisen supersuurpujottelun neljännen sijan.

Viikonlopuksi paikalliset jonottavat Sierra Nevadaan johtavalla serpentiinitiellä urheiluautoineen ja hintavine citymaastureineen. Suomalaisittain laajemmin harrastettu mäenlasku on Espanjassa selvästi yläluokkaisempi ajanviete. Sen huomaa myös hiihtokeskuksen hintatasosta, joka on lähes suomalaista luokkaa, eli selvästi tyyriimpi kuin vaikkapa alhaalla siintävässä Granadassa.

Espanjalaisten lisäksi asiakaskunnasta erottuu lukumääräisesti portugalilaiset ja britit. Huomaamme muutamia suomalaisiakin seurueita. Paikallisista valtaosa on aloittelijatason laskijoita, ja enemmistö suuntaa mäkeen hiihtokouluryhmän kanssa. Kylässä onkin jopa 30 eri hiihtokoulua saattamassa harrastusta vauhtiin. Viikonloppuna väkeä riittää jonoiksi asti.

Laskupäivän päätteeksi mäkikansa suuntaa kylän lukuisiin pikkubaareihin viineille ja tapaksille. Monessa afterski-kuppilassa sisätilat eivät riitä, vaan monokansa nauttii juomansa ulkopuolen lämpölamppujen kupeessa. Suomalaista ilahduttaa Espanjassa tyypillinen juomatilauksen mukana veloituksetta tarjoiltu pikkusuolainen. Ravintolavalikoimassa tulee eniten vastaan tapaspaikkoja ja pizzerioita, mutta kaikkea on tarjolla paellasta creppeihin ja fondueen. Jäkiruoaksi kannattaa kokeilla paksuun kaakaoon dipattavia churro-munkkeja.

Iltaelämä on pirteää, mutta ei onneksi räyhäkästä. Vaikka valtaosassa ravintoloita pärjää englannilla riittävästi, pääsee seurueemme espanjaa puhuva sujuvoittamaan asiointiamme useasti.

Alueen kuuluisaa aurinkoisuusmyyttiä emme saa täysin varmistettua, mutta lumitakuun kylläkin. Lunta on paksulti ja sitä tulee useasti lisää, vaikka laaksossa mittari näyttää lämpimämpinä päivinä jopa 25 plusastetta. Pakkasöiden jäljiltä rinteet ovat aamuisin tymäkän kovia, mutta pehmenevät nopeasti lämpötilan noustessa päivää kohti.

Granada – Andalusian kaunis laaksokaupunki

Varaamme välipäivän alhaalla laaksossa siintävän Granadan kaupungin ja siellä sijaitsevan Alhambran linnoituksen kiertämiseen. Mutkittelemme puolisen tuntia alamäkeen, ja jalkaudumme keskustan laitakukkulalle. Näkymä Alhambran linnoituksen suuntaan on mieleenpainuva. Tästä kuvakulmasta hahmottaa kukkuloiden väliin jäävän keskusta-alueen. Taustalle piirtyy Sierra Nevadan hiihtokeskus ja sen yli kolmetonniset huiput.

Etenemme kapeita ja harvinaisen tunnelmallisia kävelykujia pitkin vartissa alas kaupungin ytimeen. Granadan kaupunkialueella nähtävyydet ovat kävelyetäisyydellä.

Koko Espanjan suosituin nähtävyys, Granadan vanhan kaupungin yläpuoliselle kukkulalle rakennettu Alhambran palatsi vaatisi upeutensa tarkasteluun enemmän kuin käyttämämme muutamat tunnit. Onneksi saamme tallennettua 1500-luvulla valmistuneen rakennuksen kauneuden valokuviin myöhempää perehtymistä varten. Valtava palatsi kuuluu islamilaisen arkkitehtuurin suurimpiin saavutuksiin ja Unescon maailmanperintökohteisiin.

Granadassa riittäisi nähtävää vähintään kahdeksi päiväksi. Laskemme koko Malaga – Sierra Nevada – Granada -kolmikon käsittävään kierrokseen tarvittavan mieluimmin vähintään 8 päivää. Käyttämällämme lievällä pikakelausnopeudella Andalusian monipuoliseen kolmikkoon ehtii tutustumaan myös viikon mittaisella reissulla.

Andalusia antaa laskettelijalle piristävän ja monipuolisuudellaan ihastuttavan vaihtoehdon alppilomalle. Alue on kiinnostava tuttavuus myös kesällä, jolloin talvellakin kukkivaan kulttuuriin ja vuoristoaktiviteetteihin saa yhdistettyä rantalomailuun. Lumilajeja näiltä leveysasteilta ei kannata kesäkaudella tavoitella. Lähimmät välimeren uimarannat saavuttaa tunnin ajolla Sierra Nevadasta, ja parissa tunnissa köllöttää jo Malagan tai Torremolinoksen rannoilla. Bienvenido!

Tutustu tarkemmin Sierran Nevadan hiihtokeskukseen ja katso lisäkuvat

Tutustu tarkemmin Alhambraan ja katso 20 kuvan kooste palatsista Rantapallossa

Teksti ja kuvat: Simo ja Anna Vunneli