Tunturissa törmää tarunomaisiin hahmoihin. Yksi näistä on Ylläksellä liikkuva Rinnemies.

Oikea legenda, osaaminen ja paikallistuntemus omaa luokkaansa, tiivistävät Ylläksen kävijöiden keskuudessa liikkuvat tarinat Rinnemiehestä. Tarinat ovat tosin välillä niin lennokkaita, ettei kuulija voi olla täysin varma, onko kyseessä oleva hahmo oikea henkilö vai pelkkää mielikuvituksen tuotetta.

Pitkän linjan ammattimies

Useat Ylläksen kävijät ovat kertoneet tarinoita mystisestä Rinnemiehestä, joka taitaa hiihtokeskuksen kaikki työt ja neuvoo laskettelijaa ja lumilautailijaa myös rinteiden ulkopuolella. Ylläksen rinteissä viihtyvät laskijat nauttivat usein tietämättään Rinnemiehen työn tuloksista, sillä lumetus, rinnekoneen ajaminen ja hissien korjaaminen ovat osa hänen työnkuvaansa. Rinnemiehen paikallistuntemusta ja rinteiden ulkopuolista tietämystä hyödyntävät tietoisesti puolestaan Ylläksen offareilla viihtyvät.

Mutta miten Rinnemiehen tarina on olkein alkanut Ylläksellä, antaapa hänen itsensä kertoa.

– Täällä sitä on aikanaan synnytty ja eletty koko pitkä elämä. Tunturissa menee päivät ja vuodet niin vinhaan, että tarkkaa ikää tässä on enää paha mennä arvailemaan, Rinnemies kertailee omaa elämäänsä Ylläksellä.

Huhujen mukaan Rinnemies onkin iätön tunturin kasvatti, oikea luonnonlapsi. Itse hän muistaa asioita Ylläkseltä aivan tunturihiihdon alkuvuosista lähtien. Tapsa Rautavaaran ja Repe Helismaan kanssa on kuulemma tullut raatattua monet kerrat.

– Ensimmäinen hissi aloitti toimintansa täällä Ylläksellä vuonna 1956. Se oli mukavaa aikaa, silloin sattui ja tapahtui vaikka mitä. Joskus niitä sitten kollegan kanssa muistellaan.

Kollegalla Rinnemies tarkoittaa tuon ensimmäisen hissin yläasemanvalvojaa, jonka hän väittää pysyneen uskollisesti asemapaikassaan kaikki nämä vuodet, vaikka hissi on purettu jo aikoja sitten ja jäljellä on vain ränsistynyt ja hatara yläaseman puukoppi. Kukaan muu ei tosin ole tätä valvojaa nähnyt, mutta kieltämättä joskus öisin Varkaankurusta kantautuu iloista naurunremakkaa  – ehkä siellä tosiaankin vanhat ystävykset muistelevat yhteisiä sattumuksia vuosien varrelta.

Työ tunturissa tuo perspektiiviä

Ylläksen rinteet ja off-pisteet ovat Rinnemiehen ominta reviiriä, jotka hän tuntee läpikotaisin. Pitkä kokemus ja vuosien varrella solmitut ystävyydet johdattavat Rinnemiehen aika ajoin myös maailmalle.

– Tässä on joutunut kaiken maailman konsulttihommiin vähän niin kuin tahtomattaan. Jostain syystä kutsuja hoitamaan vaikka minkämoista ongelmaa toisissa hiihtokeskuksissa satelee melkein joka talvi. Ja mukavahan se on reissata muualla jo senkin takia, että pysyy ajan tasalla alan menosta ja kehityksestä. Kyllä sitä ollaan kuule melkoiseksi kosmopoliitiksi kasvettu, vaikka täällä pakkasessa ja tuiskussa pääosin eletäänkin, Rinnemies  vakuuttaa .

Vaikka konsultointimatkat vievät Rinnemiehen ympäri maailmaa, on laskeminen mieluisinta kuitenkin pohjoisessa.

– Onhan sitä tullut laskettua lähes kaikkialla, mutta kotituntureiden jälkeen mieluisimmat laskupaikat löytyvät Norjan Lyngenistä. Sinisenä kimmeltävien vuonojen ympäröimillä vuorilla tulee piipahdettua ainakin pari kolme kertaa kaudessa.

Pitkä historia ja vierailut muualla antavat Rinnemiehelle perspektiiviä myös Ylläksen ja siellä vierailevien ihmisten muuttumiseen.

– Aika soljuu täällä tunturissakin hiljakseen eteenpäin, mutta edelleen Ylläksellä on oma välitön tunnelmansa, jota muualta maailmasta on vaikea löytää. Paluu reissuilta Ylläkselle onkin aina yhtä juhlallinen hetki. Täällä on asiat kohdallaan, vaikka kyllä täälläkin vierailevat ihmiset ovat muuttuneet jotenkin kiireisemmäksi ajan saatossa. Onneksi tämä avara tunturimaisema ja paikallisten leppoisa elämänrytmi saa myös etelästä saapuvien vieraiden sykkeen rauhoittumaan jo parin lomapäivän jälkeen, jatkaa Rinnemies.

Suosikkipaikat löytyvät rinteiden ulkopuolelta

Rinnemies livahtaa suksille aina kun pystyy. Hänen suosikkirinteitään Ylläksellä ovat Varkaankurun kaikki rinteet sekä omien sanojensa mukaan ”käsittämättömän leveä” Lännenleveä-rinne. Samettisten rinteiden lisäksi Rinnemies viihtyy erityisen hyvin niiden ulkopuolella.

– Tellumiehenä sitä koluaa mielellään paljon hoidettujen rinteiden ulkopuolella, pomon mielestä ajoittain jopa liiankin paljon. Auringonnousut ja -laskut ovat niin hienoja hetkiä tunturissa, että silloin kannattaa olla liikkeessä. Offari-laskijoille voi suositella perinteisen Luosukurun lisäksi aluetta kurun ja Aurinko Express –tuolihissin välissä, jossa saa pudotella päivän viimeiset laskut suoraan kohti laskevan auringon punertavia säteitä. Aamuaurinkoa kannattaa puolestaan olla tervehtimässä Keskisen laen itäpuolella, vinkkaa Rinnemies.

Rinteiden ulkopuolella liikkuessaan on Rinnemiehellä mukana usein myös seuraa.

– Recco-koira on varsin omalaatuinen otus. Oikeasti se on ihan tavallinen Rekku, mutta kuvittelee omahyväisesti olevansa sankarillinen laviinikoira ja vaatii siksi itseään kutsuttavan Reccoksi. Ei se kyllä ole koskaan tonkinut lumen alta esiin kuin makkarankuoria. Se on kuitenkin mukava kaveri tunturiretkillä ja seuraa mukana uskollisesti kuin varjo, valottaa Rinnemies suhdetta koiraansa, joka kuulemma kesäisin liittyy jolkottelemaan tuntureilla elävän susilauman mukaan – onhan se niiden sukua.

Uskollista ja erityisen mieluisaa seuraa Rinnemiehelle tarjoaa myös Lynx-moottorikelkka, joka on hänelle varsinainen silmäterä. Eikä ihme, sillä lumisten tuntureiden ja jänkien joskus niin ankarissa olosuhteissa pitää ammattimiehellä olla kulkupeli, johon voi luottaa kuin vuoreen. Rinnemiehen Lynxeillä tuntuu hänen tarinoidensa perusteella olevan varsin inhimillisiä, tarkemmin ottaen naisellisia, piirteitä ja niillä on selkeästi oma tahto.

– Tämä uusin Lynx on tosi hereä tottelemaan, mutta se edellinen pääsi pienen inhimillisen väärinkäsityksen vuoksi piipahtamaan Espanjan aurinkorannalla ja meni siellä ihan piloille, kun tottui liiaksi lämpimään, kertoo Rinnemies vieläkin selvästi harmissaan.

Tervetuloa tunturiin

Rinnemies toivottaa kaikki tervetulleeksi Ylläkselle, kotitunturiinsa. Vaikka kevät on omaa luokkaansa tuntureiden näyttäessä kaikki parhaat puolensa, on Rinnemiehen mukaan myös muissa vuodenajoissa omat hienot erityispiirteensä.

– Joskus lunta on jo lokakuussa ja silloin laskettelu on lähes epätodellista, sillä tunnelma on kuin myöhään keväällä ja vallitseva valo on todella hieno. Kaamoksen ”pimeä” ei taas oikeasti ole koskaan pimeää, vaan uskomattoman herkät pastellisävyt ja sinisen hetken koittaessa syvenevät tummemmat värisävyt täyttävät maiseman, joka muuttuu jatkuvasti päivän edetessä. Kaamoksen aikaan on aina joitakin täysin tuulettomia päiviä, jolloin tunturin huippu on kirkkaana ja alempana velloo läpinäkymätön pilvimeri. Ne ovat käsittämättömän hienoja päiviä, innostuu Rinnemies kuvailemaan pohjoisen värikylläisyyttä.

Myös Lapin kesä on omalla tavallaan hieno. Ainakin, jos Rinnemiehen puheisiin on uskominen.

– Omia kokemuksia kesästä ei ole, sillä viimeistään kesäkuun koittaessa sitä ollaan jo pötköttelemässä pakastehuoneessa kesän yli kestävässä diapaussissa. Se on nimittäin parempi pakastaa itsensä kesän ajaksi, sillä eihän tässä muuten pysyisi nuorekkaana ja tarpeeksi hyväkuntoisena selviämään kiireisestä ja työntäyteisestä talvisesongista. Kollegat kuitenkin kehuvat, että kyllä ovat tunturit komeita myös kesäaikana. Eikä Ylläksellä ole edes yhtään sääskiä, sillä ne ovat jo aikoja sitten muuttaneet rajan yli Ruotsin Pajalaan jalosukuisemman veren perässä, kertoo Rinnemies täysin vakavalla naamalla.

Totta vai tarua, vastuu Rinnemiehen tarinoinnista jäänee lukijalla.

Teksti: Antti Hurskainen
Kuvat: Rinnemies

Tutustu Ylläksen hiihtokeskusesittelyyn