Kiinnostuksemme heräsi nopeasti, kun tuore kissahiihtoyrittäjä mainitsi tarjolla olevan Hokkaidon parasta laskemista. Odotuksia ei ainakaan vähentänyt ennen lumikissaan nousua kerrottu tavoite saada vieraille aikaan elämän paras päivä.

Japanin ehkä kuuluisimmassa hiihtokeskuksessa Nisekossa lunta on paljon, mutta kilpailua koskemattomista laskujäljistä vielä enemmän. Stressihien hiipiessä oli huojentavaa hoksata lähistöllä sijaitseva yhden lumikissan privaattikäyttöön pyhitetty puuterivuori.

Iwanain pikkukaupungin juurelta 1000 metriä läheistä merenrantaa ylemmäs nouseva vuori on kuin keidas massakeskuksissa käytävän puuteritaistelun uuvuttamalle offarituristille. Hokkaidon yksityinen piilohelmi avautuu 65 000 jenin eli noin 480 euron päivähinnalla per laskija. Halpaa hupi ei siis ole, mutta kun rahalla saatava vastine alkaa päivän aikana hahmottumaan ja jihaa-huudot toistumaan, alkaa investointi tuntumaan oikeaan osuneelta.

Iwanai Resort Cat Skiing ja keskuksen tarina

Iwanai Resortin yrittäjä John Greiner on kotoisin Colodarosta, mutta ajautui työn perässä Japaniin jo 80-luvun lopulla. Jatkon suunta alkoi hahmottumaan, kun innokas laskija löysi Japanista maailman parhaan lumen lisäksi vaimon. Palaset loksahtivat kohdilleen, kun vastaan tuli Iwanain suljettu hiihtokeskus. John näki maaston potentiaalin ja sai tehtyä kaupat.

Keskus oli ehtinyt kärsimään tyhjänä seisomisesta. John löysi rinteet aikoinaan omin käsin sukset jalassa raivanneen metsuri-ninja Tobyn paitsi kuljettamaan lumikissaa, myös jatkamaan alkuperäistä työtään ja parturoimaan rinteet uudelleen sekä jatkamaan harvennusurakkaa pidemmälle maastoon. Päärakennus kunnostettiin tyylikkäästi ja alin tuolihissi saatiin kiillotettua pienimuotoiseen hiihtokeskuskäyttöön.

Suurin oivallus tuli siitä, että John tajusi upeiden off-pistemaastojen arvon silloin, kun niille ei päästetä kerralla tamppaamaan satoja puuterinjahtaajia. Viisikymppinen ja koskematonta lunta rakastava John oli nähnyt liian monta pettymystä Japaniin asti matkanneilta länsimaalaisilta, jotka eivät saaneetkaan himoitsemaansa omaa laskupalaa runsaslumisista offareista. Niinpä hän halusi mahdollistaa läheisen pikkukaupungin asukkaille hissihiihdon alimman hissin voimin, mutta säästää koko muu vuori takamaastoineen lumikissan kanssa nousevalle yhdelle päivittäiselle ryhmälle.

Luvat kissahiihtoon eivät olleet ihan yksinkertaisia saada, byrokratiaa rakastavassa Japanissa kun toimitaan. Lupa heltisi lopulta hiihtokeskusalueen puoleisella vuorenseinämällä liikkumiseen. Iwanai resortin Toiminta saatiin käyntiin uuden konseptin mukaisesti loppuvuonna 2017. Asiakaskuntaa alkoi löytymään nopeasti.

Laskuelokuvia tuottavat tiimit kiinnostuivat oitis merimaisemallisesta koskemattoman lumen vuoresta, jossa ehtii päivän aikana tekemään hurjan laskumäärän. Joukossa näkyi myös Lewis Hamilton lumilaudallaan voltteja heittämässä. Jatkossa tarkoitus on kehittää ja laajentaa toimintaa lisälupien myötä ulottumaan myös taaempana avautuville vuorenseinämille saakka.

Miten Iwanain kissahiihto toimii?

Vieraat noudetaan tarvittaessa paikalle heidän omasta majoituksestaan henkilökohtaisesti. Kyyditys järjestyy ainakin Nisekon alueelta. Päivä käynnistetään resortin tyylikkäässä yläkerrassa 8:30 briefillä. Henkilökunta tarjoaa aamukahvit, kerää vieraiden tiedot, jakaa lumivyörypiipparit sekä esittelee vuoren maastoineen ja selventää toimintaperiaatteet.

Vuorelle otetaan maksimissaan 12 vierasta per päivä. Onnekkaalle laskijalle ryhmä voi jäädä tästä vielä selkeästi pienemmäksikin, jolloin koko vuori laajoine lumikenttineen varataan parhaimmillaan muutamalle laskijalle. Skinnaillen tai muuten omatoimisesti alueen laskumaastoon tuloa ei sallita, mikä on tietysti kyydin varanneelle hyvä asia.

Nousut tehdään luksustasoiseksi rinnebussiksi modifioidulla Pistenbully 600 -lumikissalla. Penkit ovatkin itse asiassa olleet aiemmin bussissa. Maisemaikkunoin varustetussa puolilämpimässä korissa on 12 jyrkemmässäkin nousussa mukavaa penkkiä. Laskuissa pärjää pelkällä piipparilla, joiden toiminnan henkilökunta tarkistaa maastoon siirryttäessä. Reppua ei tarvitse kantaa selässä, vaan sen voi jättää lumikissaan odottamaan. Laskut ovat siis kevyitä ja nousut niin mukavia kuin ne voivat olla.

Päivässä ehtii suorittamaan ryhmän vauhdista riippuen 7 – 10 kissanousua, joista jokainen käsittää 600 – 800 korkeuserometriä laskua. Jos osa vieraista on hitaampia, jaetaan ryhmä kahtia, jolloin nopeammat ehtivät tekemään joitakin lisäkierroksia. Suurimmalta osaltaan korkeusero on tehokasta ja laadukasta laskua. Turhaa siirtymää tai muuta vertikaalin haaskuuta ei laskureiteille juuri tule. Henkilökunta laskee aina tarpeen mukaan edeltä näyttämässä reittiä, ja vähintään perässä katsomassa, että kaikki pääsevät alas.

Pakettiin kuuluu joko sushibuffet-lounas päärakennuksella tai valinnan mukaan lumikissassa nousun aikana syötäväksi tuotavat meheväksi paistetut hampurilaiset. Selkeästi suositumpi vaihtoehto oli lumikissan kyydissä herkuttelu, joka mahdollisti lisäksi yhden nousu- ja laskukierroksen enemmän.

Nousun aikana John tarkistaa, kuinka moni vieraista on siihen mennessä saanut 1) kauden parhaan laskupäivän 2) elämänsä parhaan Japani-laskupäivän 3) elämänsä parhaan laskupäivän 4) elämänsä parhaan päivän. Vastaukset ovat kuulemma jo ensimmäisen kauden aikana ulottuneet aina nelostasolle saakka.

Jihaa-huutoja irrottava laskumaasto

Kissanousujen mahdollistamat laskut aloitetaan usein rinnepuuterilla lämmittelemällä. Iwanain vanhat rinnepohjat tarjoavat koskemattomina helppoa ja hienoa alustaa yhteen kovavauhtiseen puuterilaskuun jokaisessa rinteessä. Rinnepuolen ylä- ja alaosat ovat loivempia, joten tuoreella puolimetrisellä lumipatjalla voi varautua lykkimään muutamassa kohdassa lisävauhtia. Kun henkilökunta on nähnyt ryhmän taitotason rinnepohjan puolella, siirrytään yleensä muutaman laskun jälkeen varsinaiseen offarimaastoon.

Kissan lähtöpiste on hieman ala-asemaa korkeammalla 295 metrissä, ja kissa nostaa hieman huipun alapuolelle noin 850 metriin. Maasto on varsin kivetöntä, eikä vaadi kovin suuria lumimääriä pohjalle muuttuakseen laskukelpoiseksi. Iwanain virallista vuotuista lumisademäärää ei ole saatavilla, mutta se on todennäköisesti hieman vähemmän kuin Nisekon käsittämätön 15 metriä vuodessa.

Yleisesti laskumaasto on keskitason jyrkkyyttä: juuri sopivan viettävää vauhdikkaaseen laskuun, mutta riittävän helppoa ja turvallista myös hieman kokemattomammille puuteristeille. Metsä on enimmäkseen sopivan harvaa kovempivauhtiseenkin laskuun. Pieniä kumpuja, lippoja ja muita hauskoja maastonmuotoja löytyy temppuiluun, muttei mitään isompia droppeja tai vaarapaikkoja. Alaosan poistumisreitti on hieman tiheämpää metsää, joten loppuosaa voisi vielä pienellä lisäraivaamisella tehdä hauskemmaksi ja nopeammaksi.

Laskijan vasen puoli vuoresta on yhtä suurta puuterikulhoa. Jokaisesta kohdasta saa hienon laskulinjan, ja leveyttä riittää puolisen kilometriä. Danny-oppaan sanoin: “whole bowl is really sick!”. Olimme samaa mieltä, tämän parempaa laskumaastoa saa todella hakea. Yksi lumipatjan halkeamakohta kulhosta löytyi, mutta tämän paikasta tiedettiin varoittaa. Ehkä halkeaman olisi voinut lisäksi merkitä maastoon, sillä ainakin itse onnistuimme unohtamaan tarkemman sijainnin iloisen pöllyttelyn aikana, ja pääsimme kokeilemaan halkeamasta alkavaa lumipöllyn sisällä tehtävää volttisarjaa.

Laskijan ja rinteiden oikealle puolelle jäävä alue on leikkisää, harvapuista maastoa. Laskun varsinainen osuus jää tällä puolen hieman lyhyemmäksi, kun nopesti laskettavien kierrosten nimissä kannattaa leikata hyvissä ajoin vasemmalle rinnepohjan puolelle, jossa lumikissa odottaa seuraavaan nousuun.

Molemmilta puolilta pääsee myös harjanteen yli seuraavaan laaksoon mikäli koskemattomat kohdat meinaavat joskus käydä vähemmälle tai alkaa kaipaamaan uusia maastonmuotoja. Muodot ovat tosin molemmin puolin melko vastaavat myös ulommissa kulhoissa.

Huipulle kevyellä lisänousulla

Iwanaidaken huippu yltää 1086 metriin taustalla siintävän merenpinnan ylle. Lumikissan reitti ei vie ylös asti. Jos malttaa jättää yhden kissanousun välistä, ehtii huipulle tarvittavat hieman reilut 200 korkeuserometriä nousta ja laskea alle tunnin lisäajalla. Huipulta pääsee lumikissan peruslaskumaastoon yläosasta saakka. Parempi vaihtoehto voi olla jatkaa huipulta lähtevää harjannetta pidemmälle laskijan vasemmalle puolelle, jolloin saavuttaa seuraavan laakson. Vaikka uutta lunta ei olisi satanut useaan päivään, olisi tämä laaja puuterikulho melko todennäköisesti vielä täysin koskematon.

Kirkkaalla kelillä huipulta on komeat maisemat merelle, Nisekon vuorille ja niiden takaa kohoavan Yōtein 1898 metriselle tulivuorelle. Huipun tuntumassa lumi ei tosin ole tuulisten päivien jälkeen vastaavaa puuteria kuin alempana, vaan tuo enemmän mieleen kotoisat tunturit.

Majoitu mieluummin lähellä

Hintavampaa Nisekoa suositeltavammat majoitusvaihtoehdot Iwanai Resorin vierailuun löytyvät aivan vuoren juurelta. Kilometrin säteellä Iwanai Resortin logdesta löytyy neljä perinteistä japanilaistyyppistä ryokan-majataloa, joissa on kaikissa kuumien altaiden onsen-kylpylä laskupäivän jälkeiseen vetreytykseen ja nautintoon.

Valitsimme näistä Okaerinasai-hotellin. Tai oikeastaan kyseessä on laadukas perinteinen japanilainen ryokan-tyyppinen majatalo. Aiemmin tätä tyylikkäästi rakennettua majapaikkaa myytiin luksuksena korkeaan hintaan, mutta kauppa ei käynyt. Konkurssin jälkeinen yrittäjä hoksasi hinnoitella laatunsa maltillisemmin ja asiakasvirta palasi. Laadun huomaa vaikka siitä, ettei kokonaan puusta rakennetuissa aulatiloissa näy pinnoissa yhtään oksankohtaa. Okaerinasain maisemaikkunallinen onsen sisä- ja ulkoaltaalla sekä saunalla on upea kokemus laskupäivän päätteeksi.

Iwanai resortin viereiset majapaikat sijaitsevat viereistä pikkukaupunkia ylempänä vuoren juurella. Kylän keskustaan ajaa alle 10 minuutissa. Vaihtoehtona on majoittua Iwanain keskustassa. Iwanain tiivis keskusta-alue on ehdottomasti käymisen arvoinen kokemus. Aitoja pikkuravintoloita ja baareja on paljon. Turisteja ei juuri käy, joten länsimaiseen tulijaan saattaa kohdistua suurta uteliaisuutta. Englantia ei tosin kylällä juuri osata, mutta paikallisten todella ystävällinen asenne ja käännössovellus auttavat suuresti. Ruokailun jälkeen kannattaa kurkata kokemuksen nimissä paikallisiin pieniin karaokebaareihin, joissa alkoholijuomat näyttävät käyvän vauhdikkaasti kaupaksi.

Jos Nisekon ruuhkaiset laskumaastot vielä Iwanain jälkeen innostavat, ajaa niille noin 40 minuutissa. Sapporon eli Chitosen kansainväliseltä lentokentältä matkaa Iwanai resortiin tulee reitistä riippuen 135 – 155 km, mikä tarkoittaa autolla noin 2,5 tunnin matkaa. Useimmat lentävät Suomesta Sapporoon Tokion kautta.

Kaksi päivää kissahiihtoa ja lukuisat jihaa-huudot videona

Teksti ja kuvat: Simo Vunneli