Kalpalinna / Calpis – Retrohiihtokeskus

Kalpalinnan perinteikäs hiihtokeskus eli Calpis Ski Center sijaitsee Turengissa, Hämeenlinnan eteläpuolella ja näppärästi moottoritien tuntumassa. Pääkaupunkiseudulta, Turusta, Tampereelta ja Lahdesta ajaa laskupuuhiin noin tunnissa. Hintatasoltaan Calpis on kilpailukykyinen, vaikka SHKY:n Ski Card -alennukset eivät täällä olekaan voimassa.

Kalpalinnan Kiianlinnan alueella aloitettiin pujottelu-urheilu jo vuonna 1939, kun Kalle Ebb kaveruksineen rakensi mäkeen itävaltalaisstyylisen hiihtomajan ja raivasi metsään ensimmäisen pujottelurinteen. Vuonna 1950 Kiianlinna sai vaijerista, sähkömoottorista, vaihdelaatikosta ja kahdesta kääntöpyörästä koostuneen Suomen ensimmäisen hiihtohissin sekä toisen rinteensä. Tämä toi aikakauden parhaat laskijat harjoittelemaan Helsingin Slalom Seuran silloiseen kotirinteeseen.

Kalpalinnan kunniakas menneisyys

Vuonna 1963 Slalom Seuran aktiivit Eino ja Osmo Kalpala perustivat Kiianlinnan kupeeseen Suomen ensimmäisen kaupallisen hiihtokeskuksen. Kalpalinnan ylivoimatekijänä oli Euroopan ensimmäinen lumetusjärjestelmä, jonka ansiosta Kalpalinna oli Suomen lumivarmin hiihtokeskus aina 80-luvun alkuun asti. Lisäksi keskukseen hankittiin Pohjoismaiden tehokkain valaistus. Kalpalinna kävi kasvustaan huolimatta konkurssissa jo 70-luvulla. Kukoistuksen huipentuma koettiin 80-luvun alussa, jolloin jopa 2000 päivittäistä kävijää jonotti hiihtokeskuksen 20 eri hissiin.

Alppihiihdon pioneerien jäljillä

Kalpalinnassa on järjestetty useita SM-kilpailuja pujottelussa ja freestyle-lajeissa sekä sotilaspujottelun MM-kilpailut 1960-luvun lopulla. Toni Sailer, Ingemar Stenmark ja luonnollisesti myös Suomen tähtilaskijat ovat kokeilleet osaamistaan Kalpalinnan jyrkässä Kilparinteessä. Kalpalinnan rinteillä taitojaan ovat hioneet olympialaskijat Pentti ja Pekka Alonen, Eino Kalpala, Raimo Manninen, Riitta Ollikka, Nina Ehrnrooth, Mika Marila ja Henna Raita.

Retrotunnelmainen nykyisyys

Hiihtokeskuksen rinteiden ja hissien määrää jouduttiin supistamaan suurimman suosion hiivuttua 90-luvulla laman ja koventuneen kilpailun myötä. Osa vanhoista hisseistä jäi paikoilleen, ja käyttämättömät rinteet alkoivat metsittymään. Suuri osa hiihtokeskuksen nykyisestä infrastruktuurista on peräisin sen kasvukausilta, eli tekniikka on uusimmillaankin 80-lukulaista.

Modernit ankkurihissit puuttuvat kokonaan, ja historia muistuttaa itsestään maisemassa monin paikoin. Kalpalinnasta ei kannata siis lähteä hakemaan viimeisimpiä hiihtokeskusmukavuuksia. Tämän tiedostamalla ja sen mukaan asennoitumalla vierailun saa tuntumaan normaalin laskemisen päälle tulevalta mukavan retrohenkiseltä museobonukselta.

Edelleen upeat rinteet

Kalpalinnan rinteet muodostavat kaikkiin ilmansuuntiin avautuvan ja kahdelle erilliselle mäelle kohoavan kokonaisuuden. Pisimmällä rinteellä on mittaa 450 metriä. Taitavammankin laskijan haastavat mustat Kilparinne ja Stenmark-rinne, jotka ovat Etelä-Suomen ainoat FIS B-luokitellut kilpapujottelurinteet. Kilparinteen profiili on katapulttimainen: jyrkässä rinteessä on pieniä lippoja sekä pieni välitasanne ennen lopun pudotusmaista taitosta montun pohjalle ja kyyryyn painavaa nousua vastapenkalle.

Punaiset Hugonrinne ja Superi ovat peruslaskemiseen sopivia leveitä ja alusta loppuun viettäviä baanoja. Siniset Turisti– ja Yhdysrinteet 1 sekä 2 liittävät eri rinnealueet toisiinsa, ja hiihtoalueen ympäri pääsee näitä pitkin kiertämään yksisuuntaisesti. Vihreät Lasten– ja Koulurinne ovat lapsille ja aloittelijoille sopivia harjoittelurinteitä, joissa on helppokäyttöiset teleskooppihissit. Pulkkailijoille on varattu varsinaisten rinteiden ulkopuolelta oma alue.

Parkista löytyy useita bokseja ja reilejä. Parkkia on uudistettu rakentamalla slope styleen sopivia leveämpiä hyppyreitä useampaan eri taitotasoon. Lisäksi reileille on rakennettu flatit.

Entiset rinteet eli nykyiset offarit

Alkuperäisen Kiianlinnan alueelle paljolti jäävät, nykyisin suljetuttuna olevat rinteet tarjoavat raivattuine pohjineen erinomaista maastoa off-pistelaskuille. Myös kesäisin käytössä olevaa Bike Parkia varten raivatut reitit ovat osittain käyttökelpoista laskureittiä myös talvella.

Joillakin laskureiteillä pääsee hyödyntämään hissejä, mutta täälläkin parhaimmat laskut on noustava lihasvoimin. Koska rinteiden ulkopuolella on hyvin tilaa siellä laskevien määrään verrattuna, on Calpiksessa kenties Etelä-Suomen parhaat off-pistemahdollisuudet.

Palveluita ja oheistekemistä

Alueen sisäänkäynnin läheisyydessä ja perherinteiden juurella sijaitsee Calpis Cross Cafe ja välinevuokraamo, -myymälä ja -huoltopalvelut.  Ravintolapalvelut sijaitsevat Hugon rinteen puolella Ravintola Villilinnassa. Hiihtokouluun Kalpalinnassa on päässyt jo sen ensimmäisestä toimintavuodesta lähtien. Calpis Caravan Center tarjoaa asuntovaunualueen peruspalveluja koko vuoden.

Janakkalan kunnan latuverkosto yhdistyy Calpis Ski Centeriin 14 kilometrin lenkin verran. Kaikkiaan alueella on jopa 150 kilometriä latuja, mutta ne eivät ole suorassa hiihtoyhteydessä toisiinsa. Calpis Ski Center on liitetty myös Etelä-Suomen moottorikelkkareittiverkostoon. Lisäksi alueella toimii moottorikelkka- ja mönkijäsafarien järjestäjä, jolla on myös omaa mönkijäreitistöä. Kesällä Calpis Bike Park on suosittu alamäkipyöräilykeskus.