Kävimme Iso-Syötteellä pitkästä aikaa joulukuussa, kun auki oli vasta muutamia rinteitä. Päällimmäiseksi ajatukseksi hiihtokeskuksesta jäi, että kaikki on mittakaavaltaan keskikokoista, mutta laadultaan korkeatasoista. Keskusta kehitetään jatkuvasti pienemmiltä yksityiskohdiltaan toimivammaksi.
Tapahtumia on paljon ja hienoja satsauksia on tehty niin välinevuokraamoon, parkkeihin, lasten lumimaahan kuin vapaalaskuunkin. Metsään raivattu vapaalaskumaasto on ideanakin kypärän noston arvoinen. Laskettavaa löytyy riittävästi jokaiseen makuun, vaikka rinteiden määrä ei järisyttävä olekaan.
Tunnelmaltaan miellyttävä takallinen rinneravintola tarjoilee kunnianhimoisesti käsin tehtyä ruokaa eikä niitä tyypillisempiä pakastinlämmikkeitä. Baarin puolelle on toteutettu hauskasti janon herättävä saunamiljöö. Huipun hotelli ja mökkikylä on edelleen hienolla paikalla, ja hotellin sisustusta on freesattu todella viihtyisäksi. Ravintolan puolelta voisi katsella Suomen eteläisimmän tunturin yläosan tykkypuumaisemaa vaikka koko illan.
Syötteelle pitää päästä pian uudelleen!