Mielakan rinteet tuli kokeiltua maaliskuussa 2013. Kokonaisuutena hyvinkin positiivinen kokemus.
Rinteistä pohjoispuoli on loivempana aloittelevampaan makuun ja perheille sopiva. Etupuolen keskimmäinen vauhtirinne nimensä mukainen kokemus. Kilparinne taas voisi olla värinsä puolesta hyvinkin musta, rinne kun taittuu vatsanpohjasta ottavalla tavalla puolivälissä alaspäin.
Käynnin aikaan street oli turhan jäisessä kunnossa, mutta syynä oli varmasti edeltävien päivien vesisateet ja niiden jäljiltä palannut pakkanen. Parkki oli kuitenkin ok-kunnossa tuolloinkin.
Rinnekahvilassa istuu mielellään. Myös sijainti on kadehdittava ainakin kouvolalaisille. Harvassa kaupungissa on toimivaa hiihtokeskusta näin lähellä.