Tutustuimme Suomuun ensimmäistä kertaa vasta joulupäivänä 2015, vaikka olin aina haaveillut pääseväni tositoimiin tälle törmälle. Alkutalvi oli ollut poikkeuksellisen lämmin, joten koko rinnearsenaalia ei vielä oltu saatu käyttöön. Sääkään ei ollut puolellamme: alhaalla keli oli plussalla ja sade märkää. Huipun tuntumassa se onneksi tuli vielä lumena. Olosuhteista huolimatta rinteet olivat huippukunnossa.
Rinneprofiilit olivat maineensa veroisia. Harvassa paikassa pystyy laskemaan niin isoa käännöstä käännöstä kovalla vauhdilla. Keskirinteen muikean loivasti kumpuilevat muodot vetivät suupieliä hymyyn suksen leikatessa alamäkeä. Mustat rinteet näyttivät kunnolla jyrkiltä. Lapsille sopivaa rinnetarjontaa löytyy myös mukavasti, ja alue on sen verran kompakti ettei laskuporukka hajaannu liikaa.
Luonnonlunta oli joulukuussa vielä niukahkosti kunnon offarilaskuille, mutta metsä näytti riittävän harvalta laskemiseen ja myös offarialueiden profiilit sopivilta. Epäilemättä täältä löytyy hienoa metsäpätkää.
Ruoka- ja juomapuoli toimi väliaikaistiloissa, mutta oli kaikin puolin kunnollista. Suomulle pitää päästä pian uudestaan, ja tehdä pidempi visiitti komeaan uuteen hotelliin aivan rinteiden juurella.